torstai 29. joulukuuta 2016

Joulukuu

Taas on yksi kuukausi eletty hiljaiseloa blogissani, mutta ruudun toisella puolella ei niinkään hiljaista olekkaan ollut. Monta kertaa on pitänyt tulla tänne, mutta aina se on vaan jäänyt. Ja kokoa ajan kynnys kasvoi. Onneksi tuli illalla juotua monta kuppia kahvia, joten nyt ei väsytä. Kun nukkumatti on jossain, niin mitä sitä muutakaan tekisi kuin kirjoittelisi blogia pitkästä aikaa.

Ihana joulu tuli vietettyä, vaikkakin kuopukseen iski joulupäivänä kuume, joka vieläkin kiusaa poikaa. Kuusi tuotiin sisälle perinteisesti aatonaattona, ja vähän jännättiin miten kuusen käy, kun meillä on pari viikkoa kissa-vieras. Mutta kuusi ei ole kyllä katilusta kiinnostanut yhtään! Miten sitä aina aatonaattona huomaakin kuinka paljon sitä omistaa joulukoristeita. Saisin varmaan kolme kuusta koristeltua sillä tavara määrällä mitä minulta löytyy. Pitäis ehkä luopua osasta, ainakin niistä lähemmäs sadasta pallosta...


Aattona meillä oli molempien sukulaisia syömässä. Ihanaa kun
 jokainen toi jotain tullessaan, joten ruokaa riitti!

Jälkkäriksi tein joulupavlovan. Oli kyllä herkullista,
 ja kaikki katosi parempiin suihin!

Tänään jo todella keväinen auringonpaiste kilpaili
 huomiosta amarylliksen kanssa.

Ja ihme tapahtui, sain orkidean kukkimaan uudelleen, ja toinen orkidea kasvattaa uutta vartta. Pian varmaan nuput jo ilmestyvät. Mikä saavutus minulta!

Se mihin aika on kulunut joulukuussa, niin yksi syyllinen on himmelit. Niitä on kyllä väsätty aika monta. Ja lisää vain pitäisi tehdä. Valitettavasti aika alkaa olemaan kortilla ensi viikosta lähtien. Siitä lisää myöhemmin.


Itenäisyyspäivä meni äitiä muistellessa. Ikävä!

Joulu tuli mulle vähän etuajassa, kun vihdoin sain kauan haaveilemani nojatuolin. Boknäsin Howard saapui juuri ennen joulua meille. Äidin oma nojatuoli. 

Ja jo syksyllä oli puhe että jouluksi pitää saada vihdoin keittiöön huuva. Niin päivä joulun jälkeen huuva vihdoin saatiin paikalle. Mut ompaha nyt paikalla, jes!

Tämmöistä täällä tällä kertaa!



lauantai 26. marraskuuta 2016

Hurahdus

Kyllä, olen hurahtanut! Meinaan himmeleihin, pillihimmeleihin. Kun lokakuun alussa Pinterestiä selatessani keksin että mäkin haluun kokeilla himmeleiden tekoa, niin se oli menoa. Muistan ala-asteella tehneeni koulussa olkihimmeliä, muuten maailma oli mulle ihan vieras. Isotätini oli kyllä kova tekemään olkihimmeleitä, mutta en koskaan nähnyt hänen niitä tekevän, vaikka hän asuikin lapsuudenkodin naapurissa.
Ekaksi tilasin nettikaupasta maltillisesti 100 mustaa ja 100 punaista pilliä ja ohutta rautalankaa. Sitten löysin toisen nettikaupan missä oli halvemmat hinnat, ja tilasin huimat 100 mustaa ja 100 valkoista pilliä. Kunnes tajusin et eihän ne riitä mihinkään. Siinä vaiheessa oli pillihuuma saanut otteen muistakin ja pillit rupesivat olemaan loppu kaikkialta. Tutkin nettiä kiivaasti mistä saisi paljon ohuita pillejä. Jostain jo löysin haluamani, kunnes huomasin että minitilaus oli 50000 pilliä. Se olisi riittänyt muutamaksi vuodeksi, hihii. Loppujen lopuksi löysin Puuilosta mustia ja valkoisia pillejä, ja ostin niitä 1000 molempia. Riittää hetkeksi. Myös askarteluliike Inspiraatiosta ostin lyhyitä mustia pillejä, mutta aina välillä tarvitsee myös pitkiä pillejä, niin nyt on molempia. Nyt kun vaan kerkeisi enemmän testailla kaikkia erillaisia malleja!









On muuten haastavia kuvattavia!

maanantai 24. lokakuuta 2016

tiistai 18. lokakuuta 2016

Arvonta on suoritettu, vihdoin!


Unohdin sitten eilen ihan täysin arpoa liput messuille. Mutta nyt asia on hoidettu. Valitettavasti minun piti yksi osallistuminen hylätä, kun se tuli vasta tänään. Mutta liput Osaava Nainen messuille voittivat:


Humiela, Kiisseli ja Katja Saarinen, laittakaa osoitetietonne tulemaan mulle, niin saan liput postiin! (hiivo@hotmail.com)

Onnea voittajille!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Koti on vihdoin valmis ulkoa!

Keväällä 2014 hehkutin täällä blogissa että talo on valmis ulkoa. No eihän se ollut, mutta tarkoitin sillä sitä että työmiehet Jetta-talolta olivat saaneet urakkansa valmiiksi. Mutta nyt voi sanoa että talo on valmis ulkoa. Paitsi (hihihhii) vähän on sähkömiehelle vielä töitä. Ja alkaa talo sisältäkin olemaan ihan valmis. Mies sanoi että valmiusprosentti on 99%. I-H-A-N-A-A-!



Keloranta-blogin Teija päivitteli että miten jaksan vielä syksylläkin hihkua puutarhasta ja touhuta siellä. Se on se kun on monta vuotta odottanut sitä omaa pihaa, ja kun kaksi vuotta katseli sitä rytölää, niin on ihanaa kun vihdoin saa siellä jotain aikaseksi. Mutta tämä kuiva syksy ei ole kyllä ollut mikään paras juttu istutuksille. Kastella en ole enää jaksanut, joten ensi kevät sen näyttää miten kaikkien puiden ja puskien kävi. Mutta, myönnetään, emmä enää oo niin paljon pihalla hyörinyt. Nyt oon nauttinut sisätilojen lämmöstä.

Mehikasviin kasvanut kunnon tötterö.

Löysin Viherlassilasta ihana heinän, vaikka en ookkaan heinä-ihminen.

Ja edelleen pikkutalvio jaksaa kukkia.

Isomaksaruoho on komea!

Angervot voivat hyvin leikkialueen reunassa.

Syyshortensia on vielä vähän onnettoman näköinen, mutta eiköhän se ole ensi 
kesänä jo tuuheampi!

Unkarinsyreeniaita on vielä myös aika onnettoman näköinen.

Eiköhän näistäkin ole joskus näköesteeksi.

Ja tämäkin köynöshortensia joskus vielä peitää tämän kaaren.

Kivet on kyllä niin hienoja!

Ja nyt jo mietin mihin siirrän minkäkin kasvin, kun ne kasvaa niin mahtavaa vauhtia!

Mutta ajatukset ovat jo ensi keväässä, ja mitä kaikkea sillon tehdäänkään. Vaikka vielä pitää tehdä yksi kukkapenkki valmiiksi ja istuttaa sinne kevätkukkaset!

Ja vielä on iltaan saakka aikaa osallistua lippujen arvontaan, klik!

Koti on valmis ulkoa!

Keväällä 2014 hehkutin täällä blogissa että talo on valmis ulkoa. No eihän se ollut, mutta tarkoitin sillä sitä että työmiehet Jetta-talolta olivat saaneet urakkansa valmiiksi. Mutta nyt voi sanoa että talo on valmis ulkoa. Paitsi (hihihhii) vähän on sähkömiehelle vielä töitä. Ja alkaa talo sisältäkin olemaan ihan valmis. Mies sanoi että valmiusprosentti on 99%. I-H-A-N-A-A-!



Keloranta-blogin Teija päivitteli että miten jaksan vielä syksylläkin hihkua puutarhasta ja touhuta siellä. Se on se kun on monta vuotta odottanut sitä omaa pihaa, ja kun kaksi vuotta katseli sitä rytölää, niin on ihanaa kun vihdoin saa siellä jotain aikaseksi. Mutta tämä kuiva syksy ei ole kyllä ollut mikään paras juttu istutuksille. Kastella en ole enää jaksanut, joten ensi kevät sen näyttää miten kaikkien puiden ja puskien kävi. Mutta, myönnetään, emmä enää oo niin paljon pihalla hyörinyt. Nyt oon nauttinut sisätilojen lämmöstä.

Mehikasviin kasvanut kunnon tötterö.

Löysin Viherlassilasta ihana heinän, vaikka en ookkaan heinä-ihminen.

Ja edelleen pikkutalvio jaksaa kukkia.

Isomaksaruoho on komea!

Angervot voivat hyvin leikkialueen reunassa.

Syyshortensia on vielä vähän onnettoman näköinen, mutta eiköhän se ole ensi 
kesänä jo tuuheampi!

Unkarinsyreeniaita on vielä myös aika onnettoman näköinen.

Eiköhän näistäkin ole joskus näköesteeksi.

Ja tämäkin köynöshortensia joskus vielä peitää tämän kaaren.

Kivet on kyllä niin hienoja!

Ja nyt jo mietin mihin siirrän minkäkin kasvin, kun ne kasvaa niin mahtavaa vauhtia!

Mutta ajatukset ovat jo ensi keväässä, ja mitä kaikkea sillon tehdäänkään. Vaikka vielä pitää tehdä yksi kukkapenkki valmiiksi ja istuttaa sinne kevätkukkaset!

Ja vielä on iltaan saakka aikaa osallistua lippujen arvontaan, klik!

tiistai 11. lokakuuta 2016

Polttopuiden koti!

Tän kesän yksi näkyvimmistä projekteista oli puuvaja. Aluperin siitä piti tulla väliaikainen ratkaisu puille, kun tulevaisuudessa ehkä rakennetaan ns. navettarakennus, mutta vajasta tuli kyllä jotain muuta kuin väliaikainen. Koonsa puolesta vaja on hervottoman kokoinen. Kattoa sentään sain vähän kinuttua alaspäin, mutta iso se on edelleen. 
Mutta onneksi siitä tuli iso, koska kaikki puut eivät sinne edes mahtuneet. Nyt pitää ahkerasti poltella puita että saadaan kaikki suojaan. Vähäistä keskeneräisyyttä on vielä havaittavissa (esim ovet...), mutta puut sentään on sisällä, ja käärmeiden lekottelupaikka hävitetty. Hyi yök kuinka monet nahat kasata löytyikään saatikka kuinka monta elävää nähtiin. Käärmeiden lisäksi kasassa eleli joukko sisiliskoja, ne on ihania!


Raksa-aikana vajaan suunniteltiin peurojen tähystyskoppia, lavatansseja mietittiin, leikkimökki lapsille... Mutta puuvaja siitä kuitenkin tuli!


Nyt onkin hyvä poltella puita, kun nuohooja kävi tänään. Olikin meillä eka kerta!



Muistathan osallistua arvontaan, vielä on aikaa! Arvontaan!